Moi! En oikei tiiä mitä kertoa mun olotilasta. Oon miettiny tosi paljon kolmen vuoden tapahtumia. Seiskaluokalle tultiin niin innokkaina, ei tiedetty yhtään mitä oli vastassa. Haluttiin kokea kaikkea uutta. Ihastuttiin ja pidettiin hauskaa. Oltiin surullisia ja itkettiin. Oltiin vanhojen kavereitten kanssa ja ystävystyttiin uusiin ihmisiin. Mut mä alan pikkuhiljaa heräämään todellisuuteen. Mä oon ollu samassa tilanteessa nyt seiskaluokalta lähtien. Oon niin kyllästyny samaan vanhaan olotilaan ettei ikinä ole hyvä. Jos saan sen ihmeellisen lyhyen hetken olla onnellinen niin mä tartun siihen. Mutta se päätyy aina samaan tyhjään paskaan olotilaan. Ihmiset käyttää mua hyväks, koska ne tietää mun heikkoudet. Mun fiksu frendi sanoo etten sais tehä aina muitten mieliks, vaan pitäs tehä niiku ite haluan mun omaa parasta ajatellen. Nyt se kolahti. Tänä viikonloppuna tulin siihen tulokseen, että karsin mun elämästä sellaset asiat jotka tekee musta alakuloisen. En jaksa enää valittaa ja itkeä tätä elämää. Teen siitä paremman ja alotan puhtaalta pöydältä. Mä ansaitsen parempaa.
Kävin muuten Mikkelissä torstaina hakemassa tettipaikan kaverin kanssa. Mennään H&M:lle ja frendien kehujen mukaan siellä on tosi kivaa. Ostin samalla reissulla vihdoin kamerajalustan, jonka kanssa kävin tänään ensimmäistä kertaa kuvailemassa. Se on tosi hyödyllinen ja tulee varmasti kovaan käyttöön!
- Kirsi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti